Mikko Huovila

Ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun keskeisiä ajatuksia oli, että ihmisen makuvalinnat kertovat siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan hän kuuluu. Veikko Eranti on mielenkiintoisella tavalla soveltanut Bourdieun ajatuksia teknisten laitteiden omistamiseen ja erityisesti Applen iPadiin.

Bourdieun ajatus kulkee, että on olemassa yläluokka, joka luontevasti tietää, mikä taide on hip, mitkä romaanit ovat kiinnostavia, missä paikoissa pitää käydä syömässä, miten pitää pukeutua, missä kohtaa olla kokonaan välittämättä näistä säännöistä. Keskiluokkaa leimaa hyvä kulttuuritahto: he todella haluaisivat yläluokan tavoin tietää ja ymmärtää, mutta eivät aivan onnistu siinä. Niinpä he päätyvät apinoimaan yläluokan muotoja, kulutuksen ulkoisia merkkejä, mutta eivät kuitenkaan pysy sisällöistä perässä.

Macit ovat ylipäätään statussymboleina täysin lyömättömiä, kalliita, viimeistellysti muotoiltuja, kuitenkin edelleen juuri riittävän harvinaisia todella kertoakseen jotain kantajastaan. Lisäksi niitä leimaa tietty yläluokkaisen epäkäytännöllisyyden estetitsointi: iPhonella ei voi ajaa useampaa ohjelmaa yhtä aikaa koska… no, sillä vain ei voi. Nokian kalleimmatkin mallit ovat tämän rinnalla käytännössä työkaluja.

iPad on tämän kehityksen luonteva lakipiste. Se on tietokoneiden vastine sohvapöytäkirja: kaunis, kallis, pohjimmiltaan turha. iPad on paras mahdollinen tapa viestittää sekä ylimääräistä rahaa että ylivertaista makua ja estetiikan ymmärrystä.  iPadin tärkein tehtävä on viestittää, että sen omistaja kuuluu yläluokkaan.

Mun laitteet on mun luokka – Veikko Eranti

Lisää Bourdieun soveltamisesta:
Mitä nyt pannaan päälle? – City.fi
Yhteiskuntaluokka määrää maun – Hs.fi

Lääkärikunta näyttää heränneen siihen, että jatkossa e-katselun kautta kansalaiset pääsevät lukemaan itsestään kirjoitettuja tietoa parilla hiiren klikkauksella. Tämä on herättänyt vastarintaa. Onko vastustus pelkoa siitä, että lääkäreiden asiantuntijavalta voisi murentua?

-Luettuaan omaa potilashistoriaansa ja lääkärin kommentteja Ihmiset alkavat kysellä, koska eivät tietenkään voi ymmärtää aivan kaikkea ammattikielellä kirjoitetusta tekstistä. Silloin asiakkailla täytyy olla mahdollisuus saada vastauksia. Terveydenhuoltoyksiköt olisivat periaatteessa tällaisessa tilanteessa velvoitettuja vastaamaan noihin kysymyksiin, mutta tämmöisiä asioita ei ole mitenkään tällä hetkellä mietitty, kuittaa asiantuntijalääkäri Marianne Eronen.

E-luku närästää lääkäreitä | Kotimaa | YLE Uutiset | yle.fi.

Lääkärit kritisoivat e-katselun heikkouksia – Lääkärilehti

Valmisruuan hiilijalanjälki on pienempi kuin kotiruuan. Eron pienuus yllätti tutkimuksen tehneet, sillä suurissa prosesseissa syntyvän valmisruoan voi olettaakin säästävän energiaa. Ero tuli pääasiassa raaka-aineista, sillä valmisruuat sisältävät pitkälti samanlaisia, keskivertoja ainesosia.

- Ravitsemustieteilijät suosittavat varaamaan aikaan ruuan valmistamiseen ja ruokailuun pitäisi varata aikaa. Yhteiskunta ei kuitenkaan tue sitä. Jos on tavaton kiire, on minusta parempi ottaa valmisruoka-annos ja syödä se loppuun kuin varata jääkaappiin epämääräisiä ruokamääriä, jotka päätyy heittämään pois.

- Pois heitetty ruoka on ympäristön kannalta kaikkein pahin asia, sillä koko valmistusketju menee hukkaan. Tehtiinpä sille jätteelle mitä tahansa, sen taustan vaikutus on aina kymmenen kertaa suurempi kuin mitä jätteellä voidaan säästää. Siinä mielessä valmisruualla on asema, sanoo Kurppa.

Professori Sirpa Kurppa: Ruoka on valintoja | Keski-Pohjanmaa | yle.fi.

Vienna Setälältä erinomainen kirjoitus terveyden käsittelystä mediassa.

Median terveyskäsitystä vaivaa ehdottomuus. Terveys on biotiedelähtöistä ja korostuneen somaattista. Terveys on mekaanisen riippuvainen elintavoista: “Jos laihdut, tulet pirteämmäksi.”

Ihmissuhteet ja mielenterveys jäävät huomiotta. Psyykestä puhutaan lähinnä asiana, jonka voi hallita ravinnolla, liikunnalla ja laihduttamalla.

Biotieteen tukema terveyspuhe kannustaa kansalaista toimintaan, mutta ei omaehtoiseen toimintaan: Vallitseva terveyskäsitys väheksyy sosiaalisia ja psyykkisiä tarpeita. Ne ovat kuitenkin toimintakykymme laajentumisen edellytyksiä.

Median terveyskuva heijastaa näkemystä, jonka mukaan itsetuntemuksemme riippuu ulkopuolisen mittarin antamasta tiedosta. Yksilön oma hyvinvointikokemus ei ole yhtä pätevää tietoa kuin syketaajuus, kolesteroliarvo tai syövälle altistava geenimuoto.

Tarvitsemme lapsena ja vanhuksena toisten apua. Mediassa näyttää unohtuneen, että kuka tahansa voi tulla heikoksi myös parhaassa iässään. On viitteitä siitä, ettei elämää lopulta suojele oikein syöminen tai tupakoimattomuus, vaan toinen ihminen, joka pitää kädestä kiinni, kun luonto painaa polvilleen.

Aitoja ihmissuhteita ja hyvinvointia voi puolestaan rakentaa ihminen, joka tuntee ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Myös median tulisi laajentaa terveyskäsityksensä ihmisen sosiaalisiin tarpeisiin ja mielen hyvinvointiin.

Tesso  - Median terveysnormi puhuttelee jo ennestään terveitä

Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccassa on selvitetty laajasssa tutkimuksessa alueen asukkaiden hyvinvointia. Tutkimuksesta löytyy paljon mielenkiintoista tietoa siitä, miten ihmiset kokevat hyvinvointinsa ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat.

Kyselytutkimuksen tulosten perusteella arjen hyvinvointia lisäävät tavaran ja hankintojen sijaan ihmissuhteet, kaupunkiluonto, kiireettömyys ja viihtyisä asuminen. Hyvinvointia lisäävät myös oikeat, riittävät ja läheltä löytyvät palvelut.  Arjen harmeja ja arkipäivän hyvinvointia vähentäviä tekijöitä puolestaan ovat asumisen ja elämisen kalleus, epäsiistiys ja ilkivalta.

SOCCAn tiedotuslehti

Taloussanomissa oli mielenkiintoinen juttu valtion velkaantumisesta ja suomalaisten suhtautumisesti siihen. Asiantuntijat rauhoittelevat pelkoja valtion liiasta velkaantumisesta.

Britanniassa on puolestaan puhuttanut kesäkuussa julkaistu University College Londonin kansantaloustieteen emeritaprofessorin Victoria Chickin ja New Economics -säätiön tutkijan Ann Pettiforin tutkimus. Se osoittaa, että Britannian valtion menojen kasvattaminen on järjestelmällisesti alentanut valtionvelan suhteellista määrää. Sen sijaan menojen leikkaus on käytännössä aina johtanut valtionvelan suhteelliseen kasvuun

Varallisuuden karttuminen kertoo Kianderin mukaan siitä, että Suomessa ei ole holtittomasti velkaannuttu, vaan samaan aikaan on kartutettu yhteistä omaisuutta. Suomi on selvästi plussan puolella.

– Suomi on harvoja maita, joissa julkisen sektorin omaisuus on paljon suurempi kuin velat. Useimmissa maissa tilanne on päinvastainen.

Asiantuntijat toppuuttelevat pelkoa valtion velkaantumisesta | Taloussanomat.